Mun piti tehdä vuoden vaiheessa kokonainen postaus uudenvuodenlupauksesta, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Mä en kyllä periaatteessa pidä tätä minään uudenvuodenlupauksena sillä niillä on yleensä tapana kariutua. Mä olen täällä blogissa muutamaan kertaan jo maininnutkin, että tavoitteena on saada tavoitettua normaalipaino tämän vuoden aikana. Tiedän, että se tarkoittaa kovaa työtä. Lipsumisia varmasti tapahtuu, mutta niistä on vain päästävä yli eikä pidä jäädä maahan makaamaan. Tahto laihtua mulla on kova, mutta haasteena laihtumiselle on ajoittainen huono itsekuri, motivaation puutos ja tunnesyöminen.
Mä olen ollut lapsuudessani aivan normaalipainoinen mutta lihoaminen alkoi jossakin kohti ala-astetta. Mä en ole koskaan hyväksynyt itseäni ylipainoisena, mutta jotenkin ylipainon on vuosien varrella omaksunut ja se on vain kulkenut mukana. Elämä ylipainoisena ei ole ollut missään nimessä helppoa, päinvastoin. Painon vuoksi minua on koulukiusattu, aina sai olla
kuulemassa kuinka läski on ja olin aina kavereista se isoin. Nyt se
pistää vihaksi, sillä hiljainen ja muutenkin itsetunnon nollassa omaava
tyttö vain kuunteli kaiken kiltisti hiljaa eikä koskaan uskaltanut sanoa
kenellekään vastaan. Nyt ajattelen, että nuoruuteni olisi voinut olla
täysin erilainen jos olisin ollut normaalipainoinen.
Mä
häpesin itseäni, koska olin erilainen. Mä olin ylipainoinen, aivan kuin
olisin kahlittu vartalooni kiinni ja se esti mua elämästä. Meni useampi vuosi
eteenpäin ennen kuin tajusin, että pystyn tekemään asialle jotain.
Vasta viime vuonna 2011 keväällä päätin, että nyt saa riittää ja otin
itseäni tosissani niskasta kiinni. Aloitin vähihiilihydraattisen, mua kiinnosti kokeilla kuinka
tehokkaasti sillä saisi painoa alas. Sitä kesti seitsemän viikkoa ja
sain -13 kg pois. Mä jatkoin painonpudotusta ilman vhh:ta ja pidettyä
painon laskusuunnassa. Mutta jokin meni vikaan, siitä vuosi eteenpäin
huomasin, että olin saanut puolet noista pudotetuista kiloista takaisin
ja tähän päivään mennessä kaikki ja vähän lisääkin. Missä vika?
Lupaan
itselleni aloittavani aina ensi viikolla uudestaan, muttta huomaan
tekeväni tuon saman lupauksen vain uudestaan ja yhä uudestaan.
Laihduttamisessa mulle suurin haaste on ruoka. Syödä oikein,
terveellisesti, riittävän paljon ja usein. Mä myönnän olevani tunnesyöjä ja jos elämä vähänkin potkii päähän niin mä syön. Eihän siitä saa mitään muuta
kuin ahdistavan ja turvonneen olon ja että on jälleen epäonnistunut. Repsahduksia tulee eteen väistämättä, mutta niistä on vaan päästävä yli ja jatkettava laihduttamista samantien.
Eniteten laihtumiselta odotan sitä, että alan hyväksymään itseni. Ei muiden mielipiteillä olisi väliä, jos olisin ylipainoinen, mutta viihtyisin vartalossani ja hyväksyisin itseni. Tällä hetkellä en hyväksyny itseäni ja olen valmis tekemään se eteen töitä. Ylipainoisena itsetunto on nollassa, vihaan sitä. Mä tiedän, ettei laihduttaminen ole mahdotonta, mutta mikä tekee siitä niin vaikeaa ja miksi tunnun tekevän koko ajan vääriä valintoja? Vaikka tiedän mitä haluan, haluan laihtua! Haluan näyttää hyvältä ja pysyä terveenä!
Mietin, että haluanko julkaista tätä tänne kaikkien nähtäville. (tosin olen tehnyt sen jo kerran, sillä aloitin aiemmin laihdutusblogin jonne tämän samaisen tekstin kirjoitin). Mutta tekemällä tästä julkista uskon, että minulla on paremmat mahdollisuudet onnistua. Laihduttaminen on omista valinnoista kiinni ja en halua olla kirjoittamassa tätä samaa tekstiä vuoden päästä uudestaan, joten uskon ja tiedän, että olen valmis tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti